PUUKKOJUNKKAREITA JA MURHAMIEHIÄ

Puukkojunkkarit eli häjyt herättivät 1800-luvulla pelkoa Etelä-Pohjanmaalla ryöstelemällä ja tappamalla.

Heitä on niin pelätty, kuin romantisoitu ja ihannoitukin, ja heidän muistonsa on nähty olennaisena osana Etelä-Pohjanmaan identiteettiä.

Yksi heistä, Matti Haapoja on tunnettu mies pohjalaisessa puukkojunkkarikulttuurissa. Hän syntyi 1845 Etelä-Pohjanmaan Isossakyrössä ja eli lapsuutensa Isoonkyröön kuuluneessa Ylistarossa.

Haapoja lyöttäytyi vanhempien miesten porukkaan jo nuorena ja sai rajun maineen tappelijana. Hän  joutui 1860-luvun lopulla useita kertoja käräjille varkauksista ja väkivaltaisuuksista. Hän käyttäytyi muiden puukkojunkkareiden tapaan ja rehvasteli tekosillaan: “Isontalon Antti on kuninkaana Härmässä, minun täytyy olla Ylistaron kuninkaana.”

1869 hänet tuomittiin lapsuudenystävänsä taposta 12 vuodeksi pakkotyöhön Turun kuritushuoneeseen Kakolaan. Hän karkasi sieltä neljä kertaa vuosien 1870–1880 aikana, ja lisäksi useita kertoja vangitsijoiltaan ja kuljettajiltaan.

Karkumatkoillaan Haapoja varasteli ja kierteli markkinoilla. Häntä oli vaikea vangita, sillä hän tappeli aina voimakkaasti vastaan.

Montako ihmistä Matti Haapoja surmasi, on kysymys, joka on jäänyt askarruttamaan jälkipolvia. Varmoja, oikeuteen asti päätyneitä henkirikoksia on kolme, mutta erilaisissa arvioissa hänen tekemikseen on arvioitu jopa 25 henkirikosta.

Suomalaisessa lehdistössä Haapojasta tuli maankuulu. Hänen seikkailujaan seurattiin tarkasti, ja hänelle rakennettiin jopa herrasmiesrosvon mainetta.

Häjyjen legenda elää ja voi hyvin, ja uho on yhä voimissaan pohjalaiskulttuurissa. Aihe on tuttua niin elokuvien, näytelmien, kirjallisuuden kuin sävellystenkin kautta.

Tänä päivänä häjyily näyttää merkitsevän muutakin kuin väkivaltaa. Ehkä pohjimmiltaan suomalaista sisua ja kotiseuturakkautta.